perjantai 29. huhtikuuta 2011

The Wall





Keskiviikkona ja torstaina Roger Waters esiintyi Helsingissä ja konsertissa nähtiin The Wall livenä. Itse olin keskiviikkkona paikanpäällä enkä ikinä ole kokenut mitään vastaavaa! Albumi on julkaistu 1979 ja vieläkin sanoma iskee ja sopii tämänkin päivän yhteiskuntaan!
 
The Wall ei ollut ainoastaan musiikkia, se oli spektaakkeli, se oli teatteria, se oli itse sotatantereella oloa.... Heti alussa yleisö pistettiin koville ja myönnän, olen äärimmäisen herkkä ja tunteellinen ihminen ja heti alussa herkistyin ja kyyneleet vierivät poskille. Oltiin sodassa, hävittäjiä tai vastaavia lensi yllämme, valonheittimet kohdistui ihmisiin ja tykistyksen äänet ja tärinä täytti salin ja sitten se musiikki. Ekan biisin aikana valkokankaalle heitettiin sodissa menehtyneiden ihmisten kuvia ja tietoja, kuten syntymäaika, kuolinaika, syntymäpaikka ja kuolinpaikka. Jumiuduin katsomaan tuota valkokangasta ja kyyneleet alkoivat vierimään, erityisesti mieleen jäi 9-vuotias poika. "Is it anger or envy, that makes us to kill child?" jossain vaiheessa tuollainenkin lause iskettiin seinälle. Myöhemmin esityksessä kiitettiin omaisia, jotka olivat lähettäneet rakkaidensa kuvia. 

Varmastikin kaikkien tunteman Another brick in the wall biisin 2. osassa lapset tulivat laulamaan lavalle "we don´t need no education" ja lavalla nähtiin myös hyvin pelottavan näköinen valtavan iso opettajahahmo, joka laskeutui katosta, tämäkin oli hienoa, kuten kaikki koko esityksessä. Kaikkea en käy läpi, mutta lentävän sian vielä mainitsen, joka edusti kapitalismia, tai ainakin tällaisten polittisten kappaleiden aikana siellä lenteli. Valtavan iso sika, joka ilmeisesti oli kauko-ohjattava lenteli yleisön päällä, ympäri areenaa.

Ilta noudatti The Wall albumin kulkua. paljon kannanottoa sotaan, kapitalismiin, politiikkaan, auktoritteetteihin, valvontayhteiskuntaan... Esityksen alussa lavalla oli pieniä pätkiä valkoista tiiliseinää, johon heitettiin kuvia ja tekstejä. Seinä kasvoi ensimmäisen puoliajan aikana koko ajan ja lopulta ensimmäisen näytöksen päätteksi lavalla oli korkea seinä lavan päästä päähän ja bändi oli seinän takana. Toisessa näytöksessä bändi nousi lattiasta välillä seinän eteen ja Roger Waters tuli välillä laulamaan seinän eteen ja lopuksi seinä sortui "break the wall" kaikui Hartwall areenalla ja seinä alkoi huojua ja lopulta hajosi. Mahtoi eturivi pelästyä kun palat tulivat aivan eturivin eteen, mutta aita pysäytti seinän palaset. Tähän kiertueeseen on panostettu kyllä todell apaljon ja ilta oli kertakaikkisen upea kokemus, jota on hyvin vaikea edes kuvailla. Sen sanon, että kannattaa käydä katsomassa Roger Watersia jos mahdollisuus siihen tulee ja livenä The Wall oli todella upea ja vaikuttava!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti