keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Syyskuun summaus

"Ei pidä jäädä kotiin makaamaan!"

Syyskuu lähenee loppuaan ja vaikka kuukausi on oikein hyvin mennytkin, voi syyskuu olla vaikea kuukausi, jolloin jaksamisen  eteen on nähtävä vaivaa. Keväällä päivät kirkastuu ja ilma lämpeneee, kesällä, no on KESÄ! mutta syyskuu tietää syksyyn siirtymistä, jolloin alkaa pimentyä päivät ja kylmentyä ilmat, kesälle on jätettävä hyvästit. Siinä helposti voi masentua, mutta siihen lääkkeeksi ja neuvoksi sanoisin ettei pidä jäädä kotiin makaamaan. Neuvo tulee ehkä hivenen myöhässä kun syyskuuta on enää pari päivää jäljellä mutta edessä on pimenevä sekä kylmenevä pitkä syksy ja talvi, neuvosta voi vielä ottaa vaarin. Aiemmin olen myöss kirjoitellut miten itse haen positiivisia asioita syksystäkin ja keskityn niihin sen lisäksi että pyrin olemaan aktiivinen, unohtamatta kuitenkaan rauhallisia hetkiä ja koti-iltoja. Koti-iltaa juuri nykin viettäen....  Kaikille ei kuitenkaan nämä asiat riitä korjaamaan tai ehkäisemään tilannetta ja masennusta sekä väsymystä saattaa pukata päälle, ne tulevat hiipien ja sitä vaan huomaa ettei jaksa, pysty ja riitä.... Jos lähipiirissä on tällaisia havaittavissa on tärkeää huomata tällainen ja soittaa kaverille, piipahtaa kylässä, pyrkiä piristämään ja ainakin yrittää saada liikkeelle toista.  Pidetään toisistamme huolta ja levitetään hyvää mieltä ympärillemme! Omaa jaksamista voi hyödyntää ja jakaa toisille! <3

Syyskuussa eletty hyvin aktiivista elämää, paljon olen touhunnut ja ollut liikkeessä. Syksyllä on taas käynnistyneet ay-liike ja politiikka aktiivisuuus hyvin ja edessä on vielä mielenkiintoiset  ajat, joista lisää myöhemmin, kun jotain kerrottavaa on. Treenattu on paljon ja treenit sujuneet oikein hyvin, kisalavat kiinnostaisivat ja ovat vieläkin haaveena, mutta tällä hetkellä tyydyn katselemaa muita siellä lavalla saaden lisää ja lisää treeni-intoa samalla ja keskityn treenaamiseen, josko siten vielä joskus, saas nähdä.... Kirjat vievät myös tällä hetkellä minua paljon, on ihanaa lukea ja jotain muuta kuin koulujuttuja, kolme viime syksyä kun ovat täyttyneet koulusta ja nyt tosiaan on aikaa muullekin aktiivisuudella ja lukemiselle, ihanaa!!! Vankasti silti uskon vielä joskus löytäväni itseni koulun penkiltä ja onhan sitä vaihtoehtojakin mietitty, korkeampi amk-tutkinto sosiaalialalta, sosiaalipolitiikkaa, erityispedagogiikkaa tms....... mutta nyt opiskelut saavat odottaa! Seurattavia sarjoja telkkaristakin olen taas löytänyt ja ensikuussa niitä taitaa taas tulla lisää, tällä hetkellä Diili, Huippumalli haussa, Kauhukeittö, Korkojen kera ja YleLeaks koukuttavat ja myönnetään nyt että kesällä jäin vanhaan sarjaan koukkuun, jota seurasin kun se  tuli ensimmäistä kertaa tv:stä, nimittäin O.C. :) jäin kesällä siihen koukkuun ja nyt seuraan jaksoja netistä. Noh, tulipa sekin myönnettyä :) Ens kuussa alkaakin sitten ainakin Täydelliset naiset ja niin, Vamppyyripäiväkirjojakin pääsen taas pian seuraamaan jenkkitahtiin :)
Alkoi tuo maksaruohokin syyskuussa pihassa kukkia, tänään leikkelin vähän maljakkoon

Nyt kohti lokakuuta.....

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Viikonlopun kuulumisia

Ollut oikein mukava viikonloppu taasen. Eilen tosiaan oli Porin päivät ja käytiin Porin päivien markkinoilla, josta mukaan tarttui toffeeta ja pieni mystinen lasipullo. Olimme katsomassa torilla hieman Porin päivän ohjelmaa ja teatteri nuorten esityksen aikana yleisössä kiersi pieniä lasipulloja, joiden sisällä oli pullopostia, uteliaisuus palkittiin, toiset yrittivät pullon sisään kurkkia ja pistivät kuitenkin pulloa eteenpäin, kun eivät nähneet mitä lappusessa luki, mutta meikä oli uteliaampi... :)




Eilen oltiin myös sitten Amarillossa syömässä jonka jälkeen vaihdettiin kadun toiselle puolelle Kulttuurikulmaan, jossa esiintyi Anssi Kela. Herra veti pitkän, n. kolmen tunnin keikan ja keikka oli oikein hyvä! Pääasiassa omia biisejä herra esitti ja joitain covereita, kuten Metallicaa ja Neil Yongia. Keikka oli akustinen ja ilman suunnitelmaa herra veti. Yleisö huuteli biisejä ja Antti esitti :) Covereista herralla tietty oli lista. Keikka kyllä ylitti odotukset ja kuultiinpa yksi uusikin biisi, joka tulossa ensi vuonna julkaistavalle levylle ja tuo biisi oli hyvä! Hieman kannanottoa nykypäivän maailmanmenoon.....



Alla yksi Anssi Kelan hienoimmista biiseistä, harhaa....


Ja sitten herkuttelua.... :)

M&M kakku
Ja vielä kuvattuna uusi kukkaruukkulöytö :)


Eipä tässä sitten tälle kertaa muuta höpistävää, siirrytään syömään iltapalaksi vielä vähän kakkua :)
Loppuun vielä positiivisuus piristystä...

"Kuinka monta läimäystä ovi kestää?
Riippuu siitä, kuinka kovaa sen suljet.
Kuinka monta siivua on limpussa?
Riippuu siitä, kuinka ohueksi ne leikkaat.
Kuinka paljon hyvää on yhdessä päivässä?
Riippuu siitä, huomaatko niiden läsnäolon."

Ja muista myös seuraava:

"Jos teko ei ole oikein, älä tee sitä.
Jos se on oikea, älä piittaa arvostelusta."

Hyvää alkavaa viikkoa taas kaikille, viedään syyskuu positiivisella mielellä loppuun!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Mu Porini!

Mu Porini o piäni tyhjä paperiarkki. 
Semmost paksuu hyvvää paperii, mihe puukynäfäri hyvi tarttuu. 
Sihe paperil piirtyy napakoi määrätiatosi veroi piäni keltatukkane flikka, jol o vihree mekko. 
Sil o käret ojos ja se hymyilee varovasti. Tai jos kattoo hiukka eri kulmast, 
o iha ko se näyttäs kiält ilkikurisesti. 
Ja sit jos viäl vaihtaa kuvakulmaa, taitaaki sil kimaltaa silmäkulmas kyynel. 
Sil o piänet käret ja jalat, mut iso pää. Tukka haisee mansikalt ja iho akvalaanilt. 
Se olemmää.

Mu Porini o kuuskyment neliöö Otavakarul, parveke päi Liisatorrii. 
Omat nurkat, misä saa huushollat sillai ko parhaaks näkkee. Ja huanekalui voi rymsteerat vaik joka päivä erilail. 
Se o syli, mihe voi tul lämmittelemmää ko elämä jääryttää varpaat 
taik ottaa viilee suihku, ko paikat o naiseurest kuumat. 
Siäl voi koko pyhäpäivä häärät yäpairas ja praatat ittes kans, 
kehhuu ommaa kuvvaas ja kuvitel olevas enkeli. 
Lyär sen sulanee varpaa toolijalkaa ja kirot mäjäyttää. Perkele. 
Laittaa fröökynäpissaa nilkkaa ja kävel korkokenkäi kans. 
Kuttoo villasukkaa ja päästää piaru. Siäl voi ol semmone ko o. 
Selvittää elämä kolhui ja sit ol tytyväine ko huamaa, et kokemuksist o ottanu opikses.

Mu Porini o 249 nimmee matkapuhelime muistis. 
Ain tarttee pittää se viimine paikka vappaan, 
kunnei koskaa tiär kui yllättäe se tarvitaa käyttöö. 
Sin mahtuu äiti ja isä, Elka ja Helka, entiset ja nykyset, 
rakkaat kampraatit, harrastukset ja tyät. 
Siäl o paljo tunnetiloi. Ja ne kaikki o mukan vaik välil hairahtus Porist poijeski. 
Mut pitkäl ei paran men, voi kuuluvuus heiket. Taik sit tul pia takas. 
Ettei Pori vaa katois.

Mu Porini o oranssifärine pallo, mikä painaa 60-65 krammaa. Voi se ol pinkkiki, nykysi. 
Sihe liittyy ilosii ihmisii ja paljo töit. Semmost vapaaehtost, mikä ei oikee ol muatii nykysi. 
Kootaa rahhaa kaffet keittämäl, et kylä äijil ja kakaroil olis mahrollisuus harrastaa. 
Hullun ne minnuu pittää, mut mitä vällii sil sit o. Ja ko kiitoksen saa hymy, 
ellää sil päivä taik viiko taik koko talve. 
Kyse o jääpallost. Sara vuare vanhast ulkoilmalajist, punasist poskist, 
kuumast mehust ja yhrest isost perheest.


Mu Porini o Kokemäejoe färine ja se juavat o ko höttötukka. 
Se o kauhee pitkä, ninko kunno kaupunkijoe kuuluuki. Siit kaikuu jatsei aikaa fankki ja kummee passo. Sihe liittyy musiikki ja kulttuuri. 
Mää ole silt oppinu paljo ittestäni. 
Kokemäejoe färi ja haju muistuttaa vuasikausie soutu- ja melontaretkist ja sekalaisesti meree yhtyvät juavat muistuttaa isä kans mukulan tehryist päiväretkist; 
raju ukoilma avopaatis joel, matika saanti mato-onkel Räpsöö sillapiäles, navikointi sumus, uintiretket Hanhiluatoo ja linturetket yämyähäl satakiälii kuuntelemmaa. 
Yhteiset paatteilaskut Karjarannast kotikranni kans ja vanha Wiku putputus.

Mu Porini alkaa Musa kiälialueelt ja levittyy siält laajal. 
Se rannal liplattaa sama vesi ko raumalaisil. 
Merel ne rajat onki paljo väljemmät ja se tuntuu must kauhee tärkeelt. 
Mert mää en pelkää, mut kunnioita sitäki enämpi. Eikä sitä ilma tulis mittää. 
Kyl mää kertta ole Kuapios käyny. Oli siäl kolme päivää ja kyl mul tuli kiiru kottii. Meri oli liika kaukan. Se reisu jälkee mää ole ollu varovaisempi. 
Lähivetet o läntee päi mennes rajotukset mu maailmaani. 
Ni, ei ittääpäi mennes vet eres ol.
Ko mää ota auto ja lähre mererantaa, näemmää siäl jottai kovi pyhhää. Ninko uskovaisil o kirkko, luulisimmää. 
Mää tällää pyrstöni sihe rantakalliol ja pistä silmäkkii. 
Ja vaik tuuleviri ottaa tukkaa ja sekottaa se, 
on se ninko isompi voima tulis ja silittäs päät. 
Mää ole turvas kotonani.

Mää ole Porist, porilaine ja porikiäline.

-Elina Wallin-

Tuo viimine kappale soppii muhunki oikee hyvi, mut mu Porini alkaa Aittaluorost, jos mää tehtaa piipu varrel oo eläny ja kasvanu ekat kahreksantoist vuot elämästäni. Sielt siirryi "orvoks" jäätyäni Käppäräst kattelee Porrii, sit Väinölää ja nyt kattellaa miehe kans Porrii ja maailmaa Ruosniemest. Mist seuraavaks? Stä ei viel tiär, mut ehkä Murtosenmutkast, jos sielt onnistuttaa tontti saamaa.... Mu maailmal ei oo rajoja, mut mu Poril o ja o vaikee kuvitel asuvas muual ko Poris.

Ja tarkennus tohon orvoks jäämisee, on mul äiti ja isä ja elossaki viel ja velikin, mut kaik lähti pois aittiksest ennen mua... Mää sit viimisen.... ja mää oon ainoo joka asuu viel Poris, ei mul oo ees sukulaisii tääl, mut mää oon. Sielt alko mu Porini, isä kävi säkkitehtaal töis ja äiti siivoos Porin lämpövoimil. Usei tuli mentyy tehtaa porteil jompaakumpaa vastaa ja usei pääsin porti "tehdaskoppii" sisäl "koppimieste"   kans juttelee pikkuflikkan. Herralahden kentäl talvel luisteltii ja kulutettii aikaa kesälläki, Aittiksen oma leikkipuisto oli myös kovas käytös ja jokiranta oli vieres. Muit tärkeit paikkoi mu Poris o ollu ainaki mul kirjuri, kävis, annis, yyteri, kallo ja räpsöö. Nää ny eka ja heti tuli mielee....

Siel se tehtaanpiippuki näkyy, nykyää sitä vaa kattallee vähä kauempaa, ku muksun


Mää olen Porist ja Porilaine!

Hyvää Porinpäivää!!!!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Stephen King - Liseyn tarina (Babyluv)

 
"Jokaisella rakkaudella on hintansa"


Täytyy myöntää että tämä oli vasta Kingin kirjoista kolmas jonka olen nyt lukenut. Kirjoista tehtyjä elokuvia tosin olen nähnyt useampia. Kingillä on loppujenlopuksi hyvin laaja skaala kirjoja, vaikkakin monin silmissä King on leimaantunut hyvin outoihin kauhukirjoihin. Outo tämäkin kirja oli, ja kauhua jonkin verran, jännitystä todella paljon! Kirjoittelen nyt alkuun kirjan takakannen tekstin.

"Liseyn tarina on rakkauskertomus, joka alkaa kun toinen päähenkilöistä on jo kuollut ja kuopaattu.

Lisey  ja kauhukirjailija Scott Landon ehtivät olla naimisissa 25 vuotta. Julkisuudessa Lisey oli miltei näkymätön hahmo, mutta kulissien takana hän oli mielenterveytensä kanssa kamppailevan  miehensä tärkein tukija. Landonien suhde  oli hyvin läheinen mutta myös vaikea, välillä jopa pelottava. Scott oli lapsuutensa kokemusten kiduttama mies. 

Jo ennnen avioitumistaan Lisey sai selville, että Scott kävi paikassa nimeltä Lumokuu. Päivisin Lumokuu tarjosi lepoa ja lohtua mielelle, mutta öisin se muuttui kauhujen maailmaksi. Lumokuusta tuli osa heidän suhdettaan, paikka, josta he löysivät sanoja tunteilleen ja kokemuksilleen. 

Nyt Scottin kuolemasta on kulunut kaksi vuotta. Lisey  alkaa vidoin tutkia miehensä papereita ja saa peräänsä julkaisemattomista kirjoituksista kiinnostuneet tutkijat sekä psykopaattisen fanin. Selvitäkseen hengissä Liseyn on käytävä vielä kerran Lumokuussa ja kohdattava niin miehensä kuin omatkin demoninsa. 

Liseyn tarina keertoo rakkauden salaisesta kielestä, luovuuden lähteistä, hulluuden houkutuksista ja rinnakkaisista todellisuuksista. Monien kriitikoiden ja lukijoiden mielestä King on elämänsä vedossa."

Takakannen tekstin luettua ei  loppujen lopuksi tiedä kirjasta paljoa, mutta kirjan luettua huomaa sen kertovan paljonkin. Jokatapauksessa tämän takakannen tekstin luettua ei vielä varmasti ole oikeaa käsitystä siitä mitä on luvassa. Kirjan upeita kansia on ehkä turha lähteä tulkitsemaan ennen kirjan lukemista, mutta kirjaa lukiessa huomaa kansien kertovan kirjan tarinaa...

Kiinnostuitko? Lue kirja! :)

Olihan tuo kirja rakkauskirjakin, tarina kahden ihmisen välisestä rakaudesta ja  siitä mikä suhteessa ei näy ulospäin, tarina siitä miten selviää puolison menettämisestä. Kirjoitettu hyvin kahden ihmisen välisestä keskinäisestä suhteesta jonka vain he ymmärtävät täysin. Ja niinhän se elämässäkin on, ei omaa parisuhdetta kukaan muu näe sellaisena kuin pariskunta itse, suhteessa on asioita jotka eivät näy muille ja joita muut eivät välttämättä ymmärrä koska eivät  koe ja näe sitä samaa kokonaisuutta. Mutta takaisin kirjaan... Ennenkaikkea pidin kirjaa jännitys- ja fantasiakirjana, jossa  tunnelma tiivistyy kokoajan loppua kohden. Tarina jatkuu  aina viimeiselle sivulle asti intensiivisenä ja mukaansa tempaavana. Alussa kirja ei välttämättä vie niin paljoa mukanaan mitä se alkaa tehdä jossain kirjan puolivälin tietämillä, mutta näin itselleni käy usein. Kirja vaatii fantasiasta ja mielikuvituksen tuotokista pitämisestä. Lumokuun ymmärtäminen vaatii mielikuvitusta, vaikka se onkin kirjassa hyvin kuvailtu. Todellisuudenmukaisuutta ei kirjalta kannata odottaa. Stephen Kingiltä pystyy odottamaan kyllä juuri Lumokuun kaltaisen paikan kuvailemista. Jos osaa heittäytyä "ei niin todenmukaiseen tarinaan" niin kirja vie mennessään. Kuitenkaaan kaikki kirjassa ei ole mahdotonta ja kirjan jännitys on käsintunnusteltavaa...

Oli mukava saada pitkästä aika luettua kirja! Mikähän seuraavaksi tarttuu hyllystä käteen, sitä ei tiedä. Kirjahyllyni on jokatapauksessa täynnä lukemattomia kirjoja, joita kertyi opiskelujeni aikana ja joita on myös lapsuudenkodin kirjahyllyistä ikäänkuin "ennakkoperintönä" saatu ja isälläni oli todella paljon kirjoja..... Kesken on vielä tällä hetkellä mieheni kanssa yhdessä lukema Vettä elefanteilla, mutta sekin saadaan varmasti pian päätökseen. Niin ja kesken on vielä Leijonaemojen tarinatkin, kyseisestä kirjasta olen lukenut vasta kaksi tarinaa ja niitä taitaa  yhteensä olla ainakin 5 tarinaa, tosin niitä ei ehkä ihan putkeen pysty lukemaankaan, mutta ehkäpä jonain päivänä kirjoitan näistäkin kirjoista.... :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Rentouttavan rauhallinen viikonloppu

Työviikko oli raskas ja tuntui pitkältä tällä viikolla. Sää oli alkuviikon ankea, joka vaikutti töihinkin, ulkoilu jäi vähemmälle kuin normaalisti ja se tekee joskus työpäivistä pitkiä ja raskaita kun lapset ei pääse ulos purkamaan energiaa ja muutenkin ulkoilu tuo kivaa vaihtelua työhön. Oman vapaa-ajankin ulkoilu, joka kyllä vaikuttaa pirteyteen jäi vähemmälle sään ja pienen väsymyksenkin takia. Loppuviikosta sää sitten paranikin ja olikin ihanaa auringonpaistetta ja syksyn raikkautta, hyvää ilmaa aamulenkkeihin, joilla saa hyvin päivän käyntiin, aurinkoenergiaa! :)


Syksyn ihanat värit!




Syksyn lehdet löytyy kotoakin :)













Lenkkipolulla

Aamuaurinko :)
Viikonloppuun on kulunut treeniä, mulle rauhallinen rentoutumispäivä ei tarkoita sitä että löhötään vaan sohvalla katsellen telkkua ja lukien kirjaa, vaikka nekin toki kuuluvat täydelliseen rentoutus viikonloppuun, mutta jotain ohjelmaakin pitää olla. Treenaaminen ja liikunta yleensä on mulle  voimaa ja energiaa antavaa, etten osaa kunnolla liikunnasta vapaapäivää pitääkään, vaikka joskus sekin täytyy ottaa ja pyrin kyllä yhden päivän viikossa pitämään lepopäivän liikunnasta ja parasta se olis varmaan pitää päivänä joka ois muutenkin vapaapäivä, mutku..... Joskus on niitäkin päiviä ettei jaksa lähteä liikkumaan, mutta ne on harvassa, liikkumiseen yleensä löytyy aikaa ja energiaa, samalla kun se tosiaan tuo energiaa ja hyvää oloa :) Suurta harmitusta toi tällä viikolla reisipakarastep tunnin jälkimainingit. Niin innoissani menin tunnille pitkästä aikaa, mutta pohkeet ei oiken tykänneet tunnista, osaksi johtuen varmaan pienistä verenkiertohäiriöistä, joita jaloissani on :/ Torstaina olin kyseisellä tunnilla, ja seuraavana yönä heräsin siihen kun pohje alkoi vetämään kramppiin, kauhean pahaan kramppiin pohje ei mennyt ja luulinkin että ohi meni, mutta tuosta yöstä asti on ollut pohje kipeänä :/ Magnesium lisää on popsittu tupla-annoksena ja vettä yritetty juoda, venytelty ja huilattu jalkoja, mitä nyt kävelylenkillä käyty.... Muuten kyllä tykkäsin tosi paljon tosta tunnista, enpä silti tiedä kannattaako tulevalla viikolla mennä.... (?)

Lauantaina tuli käytyä vähän shoppailemassa. Itselle löytyi farkut aika vähälläkin vaivalla kerrankin. Yks kauppa, josta tasan yks farkkumalli oli mun kropalle (lantiolle) sopiva ja kaikenlisäks mun tyyliset, joten ei tullut valinnanvaikeutta eikä epätoivoista farkkujenmetsästystä, joka olisi päättynyt siihen että oisin ostanut vaan jotkut vaatehyllyn täytteeks tai lähtenyt tyhjin käsin kotiin.... Hyvät farkut on oikeesti aina löytö :) Shopattiin myös miehen veljen tytölle nimppari lahjaa ja löytyi ihana bambipipo ja samaan settiin hanskat, nimim. hello kittyyn kyllästynyt.... Tänään oltiinkin sitten nimpparikeffeilla, kivaa kyläilyä :)

Kallossa!


Kallon kallioilla lokoilemassa
Eilen käytiin myös miehen kanssa Kallossa, yhdessä Porin upeimmista paikoista! Ihan sama millainen ilma on, Kallo on upea paikka joka säässä. Fiiliksiä saa kelistä kuin kelistä Kallossa. Syysymyrskyt ovat hienoja kun isot aallot iskevät korkealle kalliohin, tyynissä kesähelteessä laineenliplatus, tunnelmaa joka säässä... Tällä kertaa oli upea syysilma, ihana auringonpaiste, pieni tuuli ja pienet tyrskyt. Mä imen itseeni tunnelmaa tuulesta, luonnonäänistä, auringonsäteistä, lämpimästä vesisateesta.... Sitä sanotaan kait, että on aistillinen ihminen kun osaa hakea "nautintoa" tällaisista asioista ja niin olenkin, olen herkkä aistimaan ja hakemaan energiaa ja fiiliksiä ympäriltäni. En osaa sanoin kuvaillakaan miten nautin pienistä hetkistä täysin siemauksin, HETKIÄ, niitä on elämä täynnä. Kalliolla, tuuli, aurinko, meri, äänet, tuoksut.... Kallossa tuli seisoskeltua ja kipuiltua kalliolla, istuskeltua ja makoiltuakin kalliolla, kallio oli vielä lämmin ja siinä pystyi hyvin istuskelemaan ja makoilemaan. Seisoessa tuntee tuulen koko vartalollaan, istuessa voi rennosti katsella veden tyrskyilevän kalliioon ja katsella pitälle horisonttiin, makoillessa voi katsella vaikka pilviä ja koko ajan tuntea tuulen, haistaa ja aistia meren... Olen aina ihaillut meren voimaa, siinä on energiaa ja siitä voi saada energiaa kun sitä vain osaa imeä itseensä... Suosittelen kyllä paikassa käymään, jos ei ole tullut käytyä :) Itse en kyllästy paikkaan, harvoin tulee käytyä, mutta sitäkin enemmän nautittua paikasta kun tulee sitten käytyä. Vieressä olen ollut nyt töissä jo puolitoista kuukautta, joskus voisi vaikka työpäivänkin jälkeen käydä fiilistelemässä ja hyvällä kelillä vaikka istahtaa kalliolle lueskelemaan kirjaa....




Ensin se oli etana
Sitten siitä tuli sydän :)
Nyt on taas hyvä lähteä kohti uutta viikkoa ja paljon kivaa ja mielenkiintoista ohjelmaa onkin tiedossa :)

Tässä vielä meitin syksy kynnet! :) Pikku Sevillassa Jutta tällaisia ihanuuksia taikoo :)
"Jos haluat itsellesi jonkun ominaisuuden, 
toimi kuin sinulla olisi se jo. "
-William James-

"Ellet sinä puolusta oikeuttasi olla oma itsesi,
kuka sitä puolustaa?"
-David Viscott-

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

BLACK SWAN

Viikonloppu on sujunut mukavasti. Viikonloppuun on kuulunut mm. treeniä, jumppaa, kummipojan ja hänen veljensä nimpparijuhlat, koti-iltaa ja tänään leffailua ystäväisen kanssa. Viikko sitten tuli kaverin kanssa puheeksi tuo Black Swan leffa jota hän ei ollut nähnyt, mutta jonka minä olin ja leffa teki minuun vaikutukseen kun sen elokuvissa kävin katsomassa. Silloin kun leffan näin olisin sen heti voinut katsoa, mutta aikaa kului nyt kuitenkin puolivuotta ja tänään tuo sitten tuli katsottua kaverin kanssa ja yhtähyvä oli kuin ekalla kerrallakin. Tosin nyt jo tiesi leffan tarinan eikä se niin päässyt hämmentämään kuin ekalla kerralla.

Ei paljasteta liikaa elokuvasta niille jotka leffaa eivät ole nähneet, mutta tässä pieni sepustus ja kiinnostuksen herättäjä:

"Black Swan, jonka ohjauksesta vastaa visionääri Darren Aronofsky  vie katsojat jännittävälle ja paikoittain suorastaan kauhistuttavalle matkalle nuoren ballerinan psyykeen – ballerinan, jonka rooli petollisena joutsenkuningattarena osoittautuu jopa pelottavan sopivaksi hänelle.

Black Swan kertoo Ninasta (Natalie Portman), New York City Ballet'n tanssijattaresta, jonka elämään ei tähtiballerinoille tyypilliseen tapaan mahdu juuri mitään muuta kuin tanssi. Hänen jo uransa päättänyt tanssijaäitinsä Erica (Barbara Hershey) tukee innokkaasti tyttärensä kunnianhimoista urakehitystä. Kun taiteellinen johtaja Thomas Leroy (Vincent Cassel) päättää vaihtaa ensitanssijatar Beth MacIntyren (Winona Ryder) pois seuraavan kauden avaavasta Joutsenlammesta, Nina on vahvin ehdokas tämän korvaajaksi. Mutta Ninalla on kilpailija: uusi tulokas Lily (Mila Kunis), joka hänkin tekee vaikutuksen Leroyhin.

 

Joutsenlampeen tarvitaan tanssija, joka osaa ilmaista niin Valkoisen joutsenen ylväyttä ja viattomuutta kuin Mustan joutsenen kavaluutta ja aistillisuuttakin. Nina sopii täydellisesti Valkoisen joutsenen rooliin, mutta Lily on kuin Mustan joutsenen ruumiillistuma. Kahden nuoren tanssijan keskinäisen kilpailun kehkeytyessä kieroutuneeksi ystävyydeksi Nina alkaa päästä paremmin sinuiksi pimeän puolensa kanssa – ja sukeltaa jopa niin syvälle, että se uhkaa tuhota hänet."
 
Leffaa ei voi katsoa vähän toisella silmällä vaan se vaatii keskittymistä! Leffa vei minut mennessään ja välillä pääni oli pyörällä. Ensimmäisellä kerralla leffan katsoessani en tiennyt onko leffa kauhua vai tiukkaa jännitystä, mutta lopuksi totesin leffan psykologiseksi jännitykseksi. Leffa teki minuun tosissaan vaikutuksen ja on kyllä ainakin yksi tämän vuoden parhaista leffoista tähän mennessä jollei jopa paras! Aivan mahtava ja koskettava elokuva täynnä tunnetta ja jännitystä. Intensiivinen leffa ja varmasti tähän intensiivisyyttä teki loistavat näyttelijäsuoritukset. Näyttelijät todella tuntuivat olevan koko sydämmellään, sielullaan ja ruumillaan mukana leffassa! Ehkä kaikissa meissä olisi hyvä olla sekä valkoista että mustaa joutsenta, hyvässä tasapainossa...

Eiköhän se hehkutukseksi riitä tälle leffalle, suosittelen jos et vielä ole nähnyt! Baletista ei välttämättä tarvi ymmärtää ja välittää, silti leffa voi viedä mennessään. Toisaalta ei kannata ottaa leffaan ikinä ennakko-oletusta, siitä että nyt on luvassa jotain mullistavaa, koska aina voi joutua pettymään, niin on käynyt itsellekin joitain leffoja katsoessa, että "jaa, oliko tää nyt tässä, ei tää nyt niiiin ihmeellinen ollut", viimeksi näin kävi kun katsoin Avatarin, jota monet oli mulle niin hehkuttaneet...

Itse tanssein joskus balettiakin, mutta 7 vuotta tansittuani, pakko se oli myöntää, ettei minusta siihen ollut. Rakastan tanssia ja on upea seurata hyviä tanssijoita, miten he saavat vartalonsa elämään aivan upella tavalla ja miten he elävät tanssia.... Haluaisin niin myös osata tanssia yhtä upeasti! Tanssiessani itsekin välillä olen aivan uppoutunut tanssiin ja fiilis vie mennessään ja tuo hyvää oloa, ei sitä edes oikein osaa kuvailla, miten tanssi vie mennessään, se on hieno tunne ja sitä on myös hieno seurata!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Maito, poliisit, lääkärit... Näin Porissa, mitä vielä?

Välillä taas asia/mielipidepostausta. Asiaahan mun postaukset aina silti on :) mutta nyt taas vakavampaan suuntaan ja tiukempaan äänensävyyn... Aina välillä nimittäin käy niin että tuohdun jostain ja nyt avaan salaista arkkuani Porissa kuohuttavien asioiden saralta, jotka tosiaan ovat maito, poliisit ja lääkärit.... Yhtä hullunmyllyä on Porissa välillä päätöksenteko ja politiikka. Asioita ei  voi mielestäni ajatella kovinkaan mustavalkoisesti vain yhdeltä kantilta aina eikä henkilökohtaiset välit saisi vaikuttaa päätöksiin ja henkilöstövalintoihin. Pitkä postaus on luvassa, koska en voi vain latoa mielipiteitäni näistä mainitsemistani asioista, koska kaikki te blogini lukijat ette välttämättä tiedä tarinaa sanojen maito, poliisit ja lääkärit takana.

MAITO

Maito on herättänyt Satakunnassa viimeviikkoina keskustelua jo kohinaa, saanut Satakuntalaiset tuohtumaan ja nousemaan kapinaan kun Palveluliikelaitos päätti että Porin Kouluviraston ja Perusturvan alla toimivat yksiköt siirtyvät maakunnan omasta maidosta Valion maitoon, koska Valio voitti tarjouskilpailun.  Tämä päätös ulottuis myös joihinkinmuihin Satakunnan kuntiin. Satamaito ei pysty kilpailemaan Valion kanssa ja tekemään suoria tarjouksia, sillä Satamaidolla ei ole resursseja toimittaa maitoa eri yksiköihin vaan kulku käy tukun kautta, joka määrittelee osaltaan hintaa. Porin palveluliikelaitoksen johtaja Kai Kainulainen vakuutti että päätös on ja pysyy. Näin siis samalla kun puhutaan ekologisuudesta ja lähiruuan merkityksestä ja miten sitä pitäisi lisätä mm. päiväkodeissa ja kouluissa ja miten oman maakunnan tuottajia pitäisi kannattaa. Samlla kun ihmisiä kannustetaan ekologisuuteen ja lähiruokaan tehdään tällaisia päätöksiä!? Monethan Satakunnan alueella tästä tuohtuivat ja eräs Porilainen laittoikin alulle nettiadressin  Satamaidon puolesta. Samalla kun adressiin alkoi kertyä nimiä käytiin asian tiimoilta kiivasta keskustelua ja Palveluliikelaitos veti kuin vetikin päätöksen pois kun Porin Palveluliikelaitoksen johtokunta päätti pyytää perusturvalautakunnalta ja koulutuslautakunnalta lausunnot siitä, haluavatko hallintokunnat käyttää toimipisteissään Satamaidon vai Valion maitoa.Lautakunnille on annettu syyskyyn loppuun asti aikaa miettiä maitokantaansa. Adressi Satamaidon puolesta luovutettiin tällä viikolla 2708 allekirjoituksen ja 130 kommentin (Satamaidon puolesta) voimalla koulutuslautakunnan ja perusturvalautakunnan johtajille, Tommi Salokankaalle ja Ahti Salmelle. Kummatkin kertoivat olevansa satamaidon puolella ja totesivat että maidontoimittajien palvelujen hintaero on pieni, jolloin toimittajan vaihtamiseen pitäisi olla muitakin perusteita. Asia menee seuraavaksi koulutuslautakunnan ja perusturvalautakunnan käsittelyyn. Nyt nähtäväksi jää, mitä lautakunnat päättää.

Itse ehdottomasti kannatan Satamaidon valitsemista ja itsekin sen purkin kaupan maitohyllyltä valitsen jokakerta ostaessani maitoa! Tässä asiassa pitää huomioida ekologisuus ja oman maakunnan tuottajien kannattaminen ja maakunnan asiat sekä ottaa taloudellisuus laajempaan syyniin. On ihan järkevää, että maito tulee tukun kautta samalla monien muiden elintarvikkeiden kanssa kuin että sitä yksinään ajelutettaisi. Oman maakunnan elinkeinoa pitää tukea ja kuka sitä tukee jos me emme itse?! Satamaito kokisi hirvittävät menetykset tämän sopimuksen menettämisen myötä ja heiltä tulee kuitenkin Satakunnalle ja Porille veroäyriä ja he työllistävät maakunatmme väkeä, joiden palkan kautta myös tulee veroäyriä. Mikä on taloudellisesti kannattavinta, ei olekaan välttämättä niin yksoikoista. Toivon ja vähän uskonkin että lautakunnat katsovat avarakatseisemmin asiaa tehdessään tätä päätöstä. Emmekä kai me Satkuntalaiset halua itse olla ajamassa Satamaitoa alas ja talouttamme huonompaan suuntaan?

POLIISIT

Tällä viikolla sitten Iltasanomat kertoi miten Porissa virkapukuiset poliisit saavat alennusta ABC-liikenneasemalla ruuasta -50%. Tämä on nyt nähty kauheana vääryytenä ja tutkintaa ja puuttumista vaativana asiana. Itseäni tämä etu ei yllättänyt oikeastaan, ei ihmetyttänyt, ei närkästyttänyt eikä suututtanut. en kokenut että nyt on tapahtunut VÄÄRYYS! Mikä tässä asiassa ärsyttää, on ihmisten vaivannäkö tällaisesta asiasta ja että joku on asian oikeasti ilmoittanut ILTASANOMILLE. Keneltä se on pois jos poliisit tai joku saa alennusta ja eikö kauppias saa päättää kenelle alennusta antaa? Uutisoitiin myös ettei muissa kaupungeissa tällaista ole ilmennyt, uskoo ken tahtoo... Kateutta, kateutta... sanon minä! Minä suon heille kyllä tuon alennuksen jos kauppias sen haluaa antaa. Ehkä olen taas turhan sinisilmäinen, onko tämä kuitenkin epäilyttävää ja lahjontaa kenties?

Ja vähän kevennystä väliin...
Itsellä oli muuten tällä viikolla mukava kohtaaminen poliisin kanssa työmatkalla Mäntyluodontiellä. Pelästyin kyllä ensin varmaan Suomalaiselle tyypilliseen tyyliin "mitä mä nyt oon tehny?" ja kelaa ja raksuttaa ja kelaa... kun moottoripyöräpoliisin valot vilkkuvat peruutuspeileissä ja poliisi viitto pysähtymään tien varteen, sydän pamppaa.... APUA! Mitä pitää tehdä? Ei mua koskaan näin oo pysäytetty! Ajan tiensivuun, alan avaamaan turvavyötä, MIKSI? Nythän ne luulee että oon ajanu ilman turvavyötä ja saan siitä sakot! Koputus ja melkein avaan ikkunan mutta poliisisetä avaakin oven (tum-tum-tum... sydän lyö....) "katoin tossa että tuo rekka ajoi aikavauhdilla ihan sun perässä" HUH! "Voi olla että sulla oli vähän alinopeutta mutta ei se oikeuta ajamaan noin lähellä" Huhhuh...  Ja mä änkytän "nii-joo, juu-juu...." Tarkisti sitten vielä ajokortin ja reksiteriotteen, jutteli mukavia ja toivotti hyvää matkaa :) Ja kyllä, kyllähän ne pysäytti sen takana tuleen rekankin jo mua ennen pysähdysalueelle tien sivusa, jossa ilmeisesti oli käynnissä rekkaratsia (?)

LÄÄKÄRIT

Illan viimeinen aihe....
Ja uusin ja tuorein kuohunnanaihe, tavallaan vanha tarinaa Porissa.. Taas nimittäin puhuttaa Porin henkilöstöpolitiikka joka aina aika-ajoin eri henkilö/työntekijävalintojen myötä nousee esiin. Jos nimi on Satomaa on mustalla listalla eikä kaupungiltamme heru töitä, oli sitten kuinka pätevä työhön hyvänsä. Näin siis Porissa, jos olet saanut jonkun vihat niskallesi ei mikään auta ja tämäkin juttu juonta juurensa ilmeisesti ainakin kolmen vuoden takaa kun Porissa valittiin Perusturvan johtajaa. Valinta käytiin Kankaanpään kansanterveystyön kuntayhtymän  johtaja Terttu Nordmanin ja Porin terveysjohtaja Pekka Satomaan välillä. Nordman tuli valituski äänestyksen kautta ja tätä voittoa innostui tuulettamaan kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen ja tästä sitten nosui jotain kismaa ja kuohuntaa (?) Satomaa sai "lohdutuspalkinnoksi" Porin hoiva- hoito- ja sairaalapalveluiden johtajan viran, josta kuitenkin anoi eroa ja muutti Tampereelle vaimonsa kanssa. Erikoislääkärit Pekka Satomaa ja hänen vaimonsa Outi Satomaa olivaat taas valmiita muuttamaan Poriin ja heille olikin kaupunginsairaalamme johtava lääkäri tarjonnut töitä ja kyseessä oli sijaistustyöt. Työt oli määrä aloittaa syyskuun alussa kaupunginsairaalassa, jossa on ollut huutava pula pätevistä lääkäreistä ja jossa onkin käytetty epäpäteviä kendeja ja Virolaisia lääkäreitä paikkaamaan tätä vajetta.  Kaksi päivää ennen töiden aloitusta Porin perusturvajohtaja Terttu Nordman käytti otto-oikeutta ja torpasi työaikeet muotoseikkoihin vedoten. Nyt kaupunginsairaalan johtava lääkäri onkin yht´äkkiä ylittänyt valtuutensa, koska virkamies valinnat tekee laautakunta, vaikkakaan tähän mennessä tämä ei ole koskenut sijaisten valintaa. Mutta näin nyt yllättäen on asiat kun Satomaita yritettiin palkata. Satomaan mukaan (SK) erikoisen päätöksen taustalla epäillään olevan perusturvajohtajan esimies, apulaiskaupunginjohtaja Aulis Laaksosen, jonka toimintatapaa hän on aiemmmin kritisoinut.... No, kuka hyppii sitten kenenkäkin pillin tahtiin kun päätöksiä tehdään?

Kun Porin kaupunginsairaala tai oikeammin Perusturvan johtaja antoi Satomaille pakit, Satakunnan keskussairaala palkkasi välittömästi molemmat Satomaat töihin (ja näin heille ehkä parempi?)
Noh, olkoon juttu miten vain ja pitäköön edellä ollut tarina paikkansa tai ei, olkoon mitä kismaa kenenkäkin välillä tahanasa ja ihan sama mitä näiden ihmisten välillä on tapahtunut ja ollut, olisi nyt pitänyt miettiä sairaalan ja potilaiden parasta, mutta niin ei nyt tehty, piti näyttää kenellä on valtaa. Tämä on mielestäni aika selkeästi täysin henkilökohtaista, todella lapsellista ja typerää.
Surullista mutta näin Poriis....

Seuraavksi jotain positiivisempaa asiaa (hope so!) ja tulossa myös tulevaisuudessa Porista positiivista blogipostausta :)

Vielä loppuun muutama linkki postaukseeni liittyen...
Adressi Satamaidon puolesta sisältää videon
Näiden linkkien lisäksi lähteinä Satakunnan Kansa, Uusi Aika ja Porin Sanomat

Keskustelua saa tulla ja siihen saa osallistua! :)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kropan ja pääkopan hyvinvointia, syksyä ja positiivisuutta

Omasta kropasta on tärkeää pitää huolta ja olen tämän seikan puolesta puhuja vahvasti. Ruokavalinnoillani pyrin pitämään huolta, vältän e-koodeja, suosin luomua.... Huomaan miten ruoka vaikuttaa kropan hyvinvointiin ja mielen virkeyteen, myös suklaa ajoittain :D Liikunnalla pidän huolta kropastani josta päästään siihen että Treenaan paljon ja kovaa! Kroppa vaatii palautumista, jota tietenkin auttaa venyttely (joka usein itselläkin jää liian vähäistä) ja palautusjuoma treenin jälkeen, pieni palautteleva aerobinen treenikin tekee hyvää puntin jälkeen, mutta hieronta on asia joka tulisi pitää säännöllisenä. Kesän aikana hieronnassa käyminen oli tauolla ja sen on nyt huomannut kun on hieronnassa käynyt kesän jälkeen, paikat on tosi jumissa. Yläkroppa hierottiin tossa pari viikkoa sitten ja tänään vuorossa oli jalat, AUTS! Hieronnan jälkeen kuitenkin treeni kulkee aina entistä paremmin ja aineenvaihdunta alkaa hyrräämään sekä jumit lähtee kropasta ja on vetreämpi olo :) Ja säännölliset hieronta käynnit tietysti nyt taas syksyn tultua ovat kalenterissa.

Tämänpäiväinen hieronta tietty aiheutti sen että saleilu ym. liikunta jätettiin väliin. Väsykin aina hieronnan jälkeen on, mutta kropan on hyvä antaa huilatakin. Oikein hyvää treenivapaa arki-ilta noin muutenkin tekee. Harvoin arki-iltaa tulee näin paljoa kotona vietettyä ja illan ohjelmaan onkin kuulunut kirja + sohva miehen kanssa, siis luemme tällä hetkellä yhdessä erästä kirjaa. Noh, netti + sohva on myös kuulunut tähän iltaan, enhän muuten olisi saanut tätä "muuten vaan" blogipostausta aikaiseksi  :) Kotitöitä olisi jos jonkilaista, mutta tämä ilta on pyhitetty huilille!

BB:hen  aloin itseäni viime viikolla omaehtoisesti pakkokoukuttaa mutta sunnuntainapa telkkari meni kiinni kesken suoranlähetyksen, mitta tuli vaan täyteen ja koukuttautuminen loppui :) Parempaakin tekemistä on, katson mielummin jotain hyvää reality sarjaa tai jotain muuta hyvää sarjaa tai elokuvaa tai luen mielummin hyvää kirjaa.... Kuitenkin elämässä olen oppinut "never say never" joten en vanno etten katsoisi enää yhtään jaksoa :P Nyt on ollut kyllä telkkarin puolella vähän hiljaiseloa, ei ole tullut nyt hetkeen oiekin mitään sarjaa seurattua, mutta saas nähdä toisiko syksy jotain seuraamisen arvoista ruutuun....

Maanantaina julkaistiin Lauri Tähkän sinkku Syyskuun kyy ja jakaisin sen kanssanne jos voisin, tykkäsin Lauri Tähkästä ilma Elonkerjuutakin. Tänään kuulin kuitenkin Stellalta biisin Tästä syksy vastaa alkaa. Takuu hyvää Stellaa ja syksyyn sopivaa. Tänään syksyn kurjapuoli näytti pahintaan kovalla tuulella ja vesisateella, mutta tässä olkaapa hyvä Stellaa!!!!



Vaikka syksy näyttikin tänään kurjuuttaan ei itsellä ole kurjafiilis, hyvä sisäpäivä sanoo rouva positiivisuus :) Tämä viikko onkin mun kalenterin mukaan 21. Positiivisuusviikko ja lopuksi taas kalenteristani poimintaa :) Onhan positiivisuus yksi mielen hyvinvoinnin lähettiläs.

Minkä palkinnon tänään ojennat?
"Eräs fiksuimmista koskaan tuntemistani naisista kysyy joka aamu kahdelta lapseltaa: `Mitä aiotte tänään tehdä lisätäksenne hyvää miletä jonkun päivään?´
 Tätä kysymystä lapset ovat oppineet odottamaan innolla ja heille tuottaa paljon iloa ja jännitystä päästä vastaamaan siihen. ja mikä parasta, kysymys saa heidät ymmärtämään kuinka arvokasta on huomioida muut ihmiset ja kuinka oma mieli pysyy myönteisenä ja valppaana koko päivän voidakseen toteuttaa sovitun tehtävän.
Millaisen palkinnon sinä olet ajatellut lahjoittaa tänään heille, joilla on ilo kohdata sinut päivän aikana?"
Itse ajattelen lahjoittaa hymyllä iloa ja positiivisuutta, ystävällisyydellä lämpöä ja hyvää mieltä. Tähän pyrin päivittäin ja joskus näitä saatan kaivata itsekin. Monilla pienillä eleillä ja teoilla voi luoda hyvää miletä ja edistää näin mielen hyvinvointia, lisäksi että hyvää mieltä saa toinen saa sitä itsekin tehdessään hyvää toisille ja ollessaan positiivinen, suosittelen!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Syyskuun pirteyttä!

Tämä blogipostaus syntyy hyvästä fiiliksestä!

Pakko se on myöntää kesä on takana ja syksy on tullut. Syksyssäkin on paljon ihanaa, kauniita päiviä ja pimeneviä iltoja jolloin kynttilät luo tunnelmaa. Syksyyn kuuluu myös ihanaa väriloistoa. Viilenevä ilta pakottaa pukemaan enemmän päälle ja sää vaihtelee päivänkin aikana paljon, mutta taakse jäänyttä kesän ihanuutta ja lämpöä ei kannata surra, kesä tulee taas ensivuonna ja Suomessa kun elää on pakko vaan hyväksyä nämä neljä vuodenaikaa ja siksipä niistä kannattaakin ottaa kaikki irti. Täällä syyskuu lähtenyt reippaasti käyntiin ja pirtsakkaa naista ollaan, energiaa ja hyvää fiilistä tuntuu riittävän! :D

Heti syyskuun eka päivänä haettiin uus lookki parturin tuolista ja salilla odotti vieläpä uudet Better Bodies:n treenivaatteet. Pienet asiat piristävät kovasti. Tukka tyyliin sain inspistä eräältä ystävältä jolla vuosia sitten oli ihan sikamagee otsatukka eräässä hiusmuoti näytöksessä ja aina joskus olen miettinyt että uskaltaiskohan sitä joskus.... Samalla parturilla käyn Salon Ameliessa jolla ystäväni tuolloin kävi, kun asui vielä samassa kylässä :) Tukkaan tuli vähän särmää, kuten alla olevasta kuvasta näkyy ja uusissa treenivaatteissakin piti vähän posettaa :D





















Perjanataina vietin iltaa muutaman tunnin JHL nuorten porukassa. Ensimmäsitä kertaa JHL nuorten tapaamisessa, mutta niin oli moni muukin. Porukka vaikutti kivalta! Taidanpa taas kun aikaa koulun loputtua on paremmin ruveta ay-liikkeen puolellakin aktiivisemmaksi. Nuorten ryhmä taitaa kutsua useamminkin tulaveisuudessa :) Menimme porukalla katsomaan Kulttuuritehdas Kehräämölle Seela Sella seisaallaan esitystä ja siinä kyllä 74-vuotias muori pisti nuoretkin nauramaan ja kyynelehtimään naurun ja koskettavuuden myötä. Esityksessä sai nauraa samalla kun sai ajattelemisen aihetta ja loppu oli koskettavaa ja yleisö nousi taputtamaan, mikä toi vanhalle teatterilaiselle ihan mielettömän hienon fiiliksen. Itsekin kun olen teatteri lavalla ollut, niin tuo ele toi vaan niin upean fiiliksen Seelan puolesta!
"Seela Sellan esittämä "kiukkuinen vanha nainen" antaa kyytiä ihan kaikelle: vanhojen ihmisten väheksynnälle, nuorten palvonnalle, julkkisten latteuksille, turhanpäiväisille elämisen ja sisustamisen ohjeille sekä taiteilijoille, jotka viihtyvät liian hyvin vallanpitäjien sylissä. Seela Sellan bravuuri on äkäisyydessään tikahduttavan hauska monologi, jota on esitetty jo yli 130 kertaa, yli 30 000 katsojalle."

Tämän päivän fiilistä ei sitten mikään ole pystynyt latistamaan. Täysin rinnoin nauttinut syksyn alkaneen hetkistä ja pikkuiloista! Zumbasta jos jostain saa myös hyvää energiaa ja hyvää fiilistä. Toiset on tunnin jälkeen ihan väsyneitä vaikkakin ehkä hyvällä fiiliksellä, mutta minulla senkun virkeys kasvaa. Vaikka koko tunnin annan mennä täysillä, hien virrata ja sykkeen kohota niin tunnin jälkeen hetken huilattuanai on aina ihan super energinen olo, adrenaliini alkaa kait virtaamaan :)  Zumba vaatteet on niin mun näkösiä ja tyylisiä niin onhan sellaset ollut pakko hankkia ja minkäs muunkaan väriset kuin oranssit :)
Ja vielä biisiä tän päivän Zumbasta, joka on vaan tooooosi hyvä ja kiva tanssia! :D


Pihassa on jos jonkinmoista kukkaloistoa purkeissa, ruukuissa, laatikoissa ja kukkapenkissä ja kukkapenkissä osa vielä odottaa tuloaan ja myöhäisempää syksyä :)




Syklaamit ovella ja vähän kaalia, havua ja lyhtyä portailla. Kukkalaatikossa syksyn loistoa krysanteemeissa ja hopealangassa. Tuo pitkä roikkuva hopealanka oli mulle ihan uus tuttavuus :)

Ja kukkapenkissä kukkii tällä hetkellä päivänhatut, takana odottaa maksaruoho vielä vähän myöhäisempää syksyä :)

Toejoelle on joku kylvänyt auringonkukkapellon, josta kukavaan saa hakea piristystä kotiinsa tai viemisiksi kylään. Aivan ihanaa!!!



Sieltä tuli haettua tänään kotiin vähän auringonkukka piristystäkin, ulkoa ja sisältä löysivät kukat paikkansa






















Lopuksi luvassa taas tekstiä positiivarit kalenteristani

Ikioma helminauhasi

Tämä on minun päiväni.
Se on ainutlaatuinen.
Kenelläkään muulla koko maailmassa ei ole täysin sen kaltaista päivää.
Se on menneitten kokemusteni summa
ja se sisältää kaikki tulevaisuuden mahdollisuudet.
Voin täyttää sen ilon hetkillä tai pilata sen hedelmättömällä murehtimisella.

Jos menneisyyden tuskalliset muistot tulevat mieleeni,
tai ajattelen tulevaisuutta pelonsekaisin tuntein,
pystyn karkottamaan ne mielestäni. 
Ne eivät voi pilata minulta tätä päivää.

Päivistä ihanimmat eivät ole niitä,
jolloin tapahtuu jotain ihmeellistä tai jännittävää 
tai suurenmoista.
Mukavimpia ovat sellaiset, 
jotka tuovat tullessaan yksinkertaisia, pienia iloja.
Ne soljuvat peräjälkeen yhtä vaivattomasti kuin
helmet nauhaan.
-L.M. Mongomery-


IHANAA SYYSKUUTA KAIKILLE!!!!!