Ajatuksia sairastuvalta

Ensin pitkä pätkä sairastelupohdintaa, mutta lopussa taas hieman ravintomietintää ja ajattelun pohdintaa... Nyt mennään ilman kuvia, kun ei ole nyt sairastellessa mitään oikein tullut kuvailtua.

Ei auttanut puun koputtelut kun kirjoittelin vastustuskyvystä. Niin siinä vaan kävi että viikonloppuna tullut pikkuflunssa jatkui tähänkin viikkoon ja kolmatta päivää nyt olen saikulla. Huomenna taas kiinni arkeen kokouspäivän muodossa ja perjantaina töihin päiväkodille. Sairastaminen on tylsää ja jokseenkin turhaa, toivottavasti paranemaan lähtenyt flunssa nyt tosiaan paranee kunnolla! Pistihän tämä nyt miettimään että miksi vastustuskyky nyt pettää näin olemattomalla flunssalla, joka kuitenkin on tarpeeksi paha viemään voimia. Ravinnon puolelta kun kaikki on kunnossa, liikuntaa ja ulkoilmaa tulee saatua... Vaikka olenkin pikku- ja vähän suurempienkin pöpöjen ympäröimänä työssäni, kertoo flunssailu kuitenkin jostain aukosta vastustuskyvyssä. Kyllähän kaikki nyt joskus sairastuu flunssaan, mutta kun juuri jouluna olin kipeä ja silloin vähän pahemminkin ja kun tarkemmin mietein, oli tämä kuitenkin jo kolmas kerta kun minulla iskee "kevyellä" viikolla (sali harrastuksen puoleta) tuo flunssa. Siis viimeisinä kolmena kevyenä viikkona minulle on iskenyt jonkinasteinen flunssa. Ensin mietein että vedänkö kuitenkin liian piippuun itseni muilla viikoilla että sitten kun ottaa kevyesti niin kroppa on valmis antamaan periksi myös pöpöille. Tähän en jotenkaan usko kuitenkaan, koska elimistöni luulisi olevan tottunut elohiiren elämään ja muinakin viikkoina aikaa löytyy myös levolle enkä tunne että olisin itseni niinä viikkoina ajanut kuitenkaan uuvuksiin. 

Syitä voi olla monia... Kuten muutama vuosi sitten sairastamani (hoitamaton) mykoplasma kierre, joka vei minut loppujen lopuksi keuhkokuumeessa sairaalaan viikoksi. Tuo oli rankkaa aikaa kropalle ja mielellekin, tuli syötyä monia ab-kuureja ja keuhkokuumeeseen tulikin sitten melko vahvatkin tropit. Oma vastustuskyky oli tuolloin todella heikoilla jatkuvan sairastamisen ja ab-kuurien johdosta. Vastustuskykyä aloin sitten rakentamaan takaisin ja vahvemmaksi, voi olla että tuo aika vaikuttaa vieläkin kroppaani. Tuota ennen sairastin noin yhden flunssan talvessa, siihen kun pääsisi takaisin. Omaa treveyttä tuon myötä kyllä oppi arvostamaan yhä enemmän. Muita vastustuskykyyn heikentävästi vaikuttavia tekijöitä on voinut olla tuon mykoplasma periodin jälkeen huono sisäilma (työssä?), omat allergiat (siitepöly, huonepöly....) ja tietenkin atopia (kuiva iho ja ihossa ajoittain tulehduksia). 

Vastustuskykyyn vaikuttaa niin moni seikka ja aukot vastustuskyvyssä voivat olla monien asioiden summanakin. Myös joillekin vilja- ja maitotuetteet voivat aiheuttaa aukkoa vastustuskykyyn ja toivon vaan ettei itselläni kyse olisi tällaisesta! Kuitenkin nyt porskutetaan ravinnon puolella entiseen malliin ja kun tästä flunssasta toivutaan niin että uskaltaa salille lähteä painoja heiluttelemaan otetaan pt:n ohjeiden mukaan muutama viikko nyt kevyttä treeniä. Aion myös heti seuraavaan kevyen viikon alusta alkaa troppaamaan itseäni ekstravitamiineilla nnaltaehkäisynä. Toivotaan ettei tämä kevyen viikon kirous toistu neljättä kertaa putkeen!

Mainitsin tuolla atopian yhdeksi mahdolliseksi vastustuskykyä heikentäväksi tekijäksi. Olen tosiaan pienestä pitäen ollut atoopikko eli kärsinyt hyvin kuivasta ihosta ja ns. atooppisesta ihottumasta. Nuoruusiässä mukaan tuli monia allergioita sisältäen ruoka-aineita, huonepölyn, sittepölyjä, eläimiä.... Tänään kävin pitkästä aikaa ihotauti lääkärillä, lähinnä uusimassa rasvapurnukka ja allergialääkereseptejä. Tulikin sitten eilen mietittyä, kun miehenikin tokaisi että ihoni on ollut pitkään paljon parempi mitä joitakin vuosia sitten, että miksi. Tämä on ihan totta. On pahempia aikoja jolloin iho kuivuu enemmän ja pientä ihottumaa ilmenee ja saatanpa joskus raapia ihoni rikkikin jostain kohtaa, mutta joskus ihottumaa oli todella paljon ja haavoja tuli kun nukkuessanikin raavein ihoani. Jäin miettimään miksi ihoni voi nykyään huomattavasti paremmin ja pärjää paljon pienemmällä ja kevyemmällä hoidolla kuin ennen, mm. kutinaa lievittät lääkkeet on jääneet pois (tai tarve ainakin hyvin harvoin) ja harvoin tarvitsee turvautua muuhun kuin perusrasvaan. Aika nopeastikin tuli vastaus: ruokavalio. Ruokavalio on muuttunut sen jälkeen paljon kun fitness tuli elämääni ja varsinkin viimeisten vuosien aikana olen huomattavasti enemmän keskittynyt terveellisen ja puhtaaseen ruokaan. Näitä ruokavaliomuutoksia tein alkuun paljon harrastukseni vuoksi, mutta pian huomasin miten paljon paremmin kroppa voi ja sen jälkeen muutoksia on syntynyt myös oman hyvinvoinnin tähden.

Sairastaessa, jos ei ole ihan kanttuvei on plajon enemmän aikaa lueskella, katsella elokuvia, sarjoja ja pohdiskella asioita. Tänään kävinkin hyvän lyhyen facebook keskustelun erään ihmisen kanssa bloggaamisesta ja omien ajatusten kirjoittamisesta. Tuli mieleen ajatus:

"Miten voi koskaan tietää mitä jostain asiasta ajattelee, 

jos koskaan ei todella ajattele sitä.". 

Kyllä ihmisiltä mielipiteitä löytyy ja ajatuksia, mutta kuinka pitkälle ne ovat ajateltuja. Onko tultu ulos laatikosta, onko valmis asettamaan omat ajatukset edes oman kritiikin eteen? Joskus huomaa että jotkut ovat vain asioista jotain mieltä ja piste. Itse olen harratanut asioista ajattelemista ja kirjoittmaista kauan. Kirjoittaminen on hyvä keino työstää ajatuksiaan ja miksipä niitä vain itselleni kirjoittaisin. Kirjoitukset voivat toimia toisille ajankäyttönä kun lukee tekstejäni, ajatusten herättäjänä tai keskustelun avaajana. Mielelläni otan kommentteja vastaan blogiini, joten rohkeasti vaan kommentoimaan jos jotain tulee mieleen. Oma pohdiskelu kehittää itseä, sitä usein huomaa kirjoittaessa tulevan uusia ajatuksia asiasta ja silmätkin saattavat aueta uudella tavalla. Keskustelu on myös mahdollisuus omienkin ajatusten laajentumiselle tai jopa muuttumiselle. Ei ole aina takinkääntöä pahassa mielessä muutta mielipidettään, oman mielipiteen muutaminen on myös rohkeaa ja rehellistä.