perjantai 18. marraskuuta 2011

Pimeän poika

Dave Pelzer kertoo kaunistelemattoman tositarinan omasta elämästään kirjassa Pimeän poika. Tarina ei voi mitenkään olla enää kaunisteltu, hänen elämänsä julmuutta on muutenkin niin vaikea käsittää. Kaikenlaista minäkin olen kuullut ja lukenut, mutta tämä oli ehdottomasti kaikki rajat ylittävästä julmuudesta ja mielenvikaisuudesta kertovaa tarinaa. Kuitenkin jollain voimalla pimeän poika selvisi ja kasvoi aikuiseksi ja onnelliseksi mieheksi nimeltä Dave Pelzer ja psytyi jopa anteeksiantoon. Paljastamatta kirjasta liikoja kirjoitan postaukseeni takakannen esittelytekstin, jonka jälkeen suosittelen lukemaan kirjan. Tiedän ettei kaikki ihmiset pysty lukemaan tällaista kauheutta, itsekin luikiessani välillä pyyhein kyyneleitä silmistäni. Kahden saikkupäivän aikana kirja tuli suorastaan ahmittua, se vei mennessään!

Dave Pelzer - Pimeän poika
"Kaunistelematon tositarina äitinsä julmasti nöyryyttämän pojan kipeästä kasvusta ehjäksi aikuiseksi."

"En ollut enää perheenjäsen missään käytännön mielessä. Äiti oli jopa lakannut käyttämästä nimeäni ja puhui minusta vain poikana. En saanut syödä aterioita perheen kanssa, en leikkiä veljieni kanssa enkä katsoa televisiota. Olin vanki. Koulun jälkeen tein heti kaikki taloustyöt, jotka äiti oli määrännyt minulle. Kun työt oli tehty menin kellariin, jossa seisoin, kunnes äiti huusi minut korjaamaan ruokapöydän ja tiskaamaan astiat. Minusta oli tullut äidin orja."

"Alkoholisoitunut äiti on tehnyt Davidista syyllisen pahaan oloonsa. Mutta pojan elämänhalu ja perheen ulkopuolinen turvaverkko ovat äitiäkin vahvemmat, kantavat vaikeimmankin yli."

Vielä sisäkannan esittelytekstin haluan kirjoittaa.

"David syntyy kunnolliseen perheeseen, mutta kun hän on noin neljän, äiti alkaa muuttua aina kun isä on poissa,. Davidista tulee syntipukki, jota alkoholisoitunut äiti nöyryyttää ja kiduttaa sekä fyysisesti että henkisesti. Kun myös isä alkoholisoituu, alkaa Davidin kierre sijaiskodista ja koulusta toiseen. Menee pitkään, ennen kuin uusi, rakastava perhe löytyy. Onnellisten ihmissuhteiden avulla David kykenee lopulta antamaan äidilleen anteeksi ja katkaisemaan väkivallan kierteen."

Se ei riitä että kotiolot ovat kamalat, se heijastuu elämän muihinkin osa-alueisiin , kuten kouluun ja lapset voivat olla julmia, mutta he ovat vain viattoman tietämättömiä.....

Kirjasta on pakko kirjoittaa yksi kappale, josta näkee kuinka paljon on edetty 70-luvusta. Kappale pistää myös miettimään väkivallan kierrettä.

"...vuonna 1973 kaikki oli hyvin erilaista. Äitiäsi vastaan ei nostettu yhtäkään syytettä. Emme voineet hyökätä hänen kimppuun ja syyttää häntä...... Ymmärrä, että silloion 1973 ei ollut vielä montakaan lakia suojelemassa lapsia. Vielä nytkin, kun siirrymme 1980-luvulle, valtaosa ihmisistä kieltää täysin tilanteen tai uskoo, että vanhemmat vain `pitävät kuria` lapsilleen. Usko pois, että koko tämä tilanne vielä räjähtää käsiimme - nämä lapset kasvavat, alkavat riehua, saavat tuhoa aikaan kaikkialla ja kaikille, saastuttavat itsensä kaikilla ihmisen tiedossa olevilla aineilla, hakkaavat lapsiaan kuten heitä on hakattu. Sitten kaiken päätteeksi, kun he istuvat tuomarin edessä, he syyttävät yhteiskuntaa tai vetoavat siihen, että heitä on pahoinpidelty lapsina - minkä vuoksi he tietysti ovatkin sellaisia kuin ovat. Siinä vaiheessa yhteiskunnasta alkaa kuulua ääniä, jotka vaativat lakien muuttamista sellaisiksi, että ne suojelevat sinunlaisiasi lapsia. Muista sanani, näin tulee käymään......."

Pimeän poika on mahtava selvitymistarina, joka vetää hiljaiseksi! Suosittelen!

Tätä postausta kirjoittaessani mieleeni tuli yhtäkkiä sanoja Tommy Tabermanin runosta "Pieni laulu ihmisestä".

 

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
- Tommy Tabermann -

4 kommenttia:

  1. tähän on olemassa myös sen Daven veljen Richardin kirjoittama kirja "A Brother´s Journey"

    suomennosta en tiedä, ku oon lukenut tuosta englanninkielisestä pari lukua, sit oli pakko jättää kesken ku tuli vaan niin paha olo.

    VastaaPoista
  2. Ok, kiitos tiedosta, täytyykin ehkä haalia jostain, mutta siis onko se vielä karmeempaa luettavaa? :o

    VastaaPoista
  3. en mä tiedä vertailukohdasta, kun en oo lukenut tätä Pimeän poikaakaan, luulisin että tapahtumat kuitenkin on samat ja varmasti kauheeta luettavaa tuo itse uhrin kertomus.

    Mua ahdisti alusta alkaen lukea sitä ja siinä vaiheessa kun se veli kuvaili miten tämä "it"-poika oli pakotettu syömään omaa oksennustaan, mun oli vaan ihan pakko lopettaa. En vaan yksinkertaisesti pystynyt lukemaan pidemmälle, teki niin pahaa.

    ja tää oli jo melko alussa kirjaa, joten en halua edes kuvitella miten se jatkuu.

    Mut sikäli jos sitä pystyy lukemaan, niin jo tuossa alkusivuilla kävi ilmi se, miten perheen muut lapset oppivat käytösmallin äidiltään. :(

    VastaaPoista
  4. Voisi olla kyllä mielenkiintoista lukea tarina toisen lapsen näkökulmasta, harmi ettei tuota kirjaa ole käännetty, mutta eiköhän englanniksikin voisi onnistua...
    Voin sanoa ettei tuo oksennuksen syöminen ollut lähelläkään pahinta :(

    VastaaPoista