sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Rakkaudella isälle!

 

Isäinpäivä aina herkistää tunteitani pintaan. Isä on todella rakas minulle! Viime kesänä tuli 10 vuotta siitä kun isäni ajoi pahan liikenneonnettomuuden jokakesäisellä Euroopan kierto matkallaan. Isä ei koskaan palannut kotiin, nykyään hän asuu Harjavallassa hoitokodissa, jossa hänellä on hyvä olla. Mutta isäni ei ole enää sama isä, hänestä tuli huolehdittava, eikä minulla ole enää isää jolta kysyä neuvoa ja opastusta samalla tavalla kuin ennen, mutta vielä minulla on isä! Niin kauan kuin on mahdollista on tärkeää kertoa ja antaa ihmisten ymmärtää miten heistä välittää ja kuinka tärkeitä he ovat!


"Isäni antoi minulle suurimman lahjan, 
jonka kukaan voi toiselle antaa, 
hän uskoi minuun."
-Jim Valvano-

Isä antoi minulle hyvän elmän mallin, elämänarvot ja asenteet. Isä antoi eväät minulle tulla tällaiseksi ihmiseksi jollainen  olen, enkä muunlainen haluaisi ollakaan. Isä opetti elämään hetkessä ja toeuttamaan unelmia. Isä antoi mahdollisuuksia kokeilla ja kannusti, mutta kertoi myös realiteetit. Isä opetti pärjäämään elämässä, kantamaan vastuuta, huolehtimaan asioista. Isältä sain mallin miehestä, joka hoitaa kotia ja lapsia. Olen paljolti isäni kasvattama ja ylepä siitä, isän tyttö! Ikävöin usein isääni, myös silloin kun olen hänen kanssaan ja varsinkin silloin....

Tämä oli kirjoitus isän kunniaksi isäinpäivänä!


Isälle leivottiin Pätkispiirakkaa, jota anoppikin oli leiponut, 
joten kaksin käsin sitä itsekin tänään on syöty, ensin kotona  kun omaa isä kävi 
ja vielä miehen vanhempienkin luona käydessä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti