Mu Porini!

Mu Porini o piäni tyhjä paperiarkki. 

Semmost paksuu hyvvää paperii, mihe puukynäfäri hyvi tarttuu. 

Sihe paperil piirtyy napakoi määrätiatosi veroi piäni keltatukkane flikka, jol o vihree mekko. 

Sil o käret ojos ja se hymyilee varovasti. Tai jos kattoo hiukka eri kulmast, 

o iha ko se näyttäs kiält ilkikurisesti. 

Ja sit jos viäl vaihtaa kuvakulmaa, taitaaki sil kimaltaa silmäkulmas kyynel. 

Sil o piänet käret ja jalat, mut iso pää. Tukka haisee mansikalt ja iho akvalaanilt. 

Se olemmää.

Mu Porini o kuuskyment neliöö Otavakarul, parveke päi Liisatorrii. 

Omat nurkat, misä saa huushollat sillai ko parhaaks näkkee. Ja huanekalui voi rymsteerat vaik joka päivä erilail. 

Se o syli, mihe voi tul lämmittelemmää ko elämä jääryttää varpaat 

taik ottaa viilee suihku, ko paikat o naiseurest kuumat. 

Siäl voi koko pyhäpäivä häärät yäpairas ja praatat ittes kans, 

kehhuu ommaa kuvvaas ja kuvitel olevas enkeli. 

Lyär sen sulanee varpaa toolijalkaa ja kirot mäjäyttää. Perkele. 

Laittaa fröökynäpissaa nilkkaa ja kävel korkokenkäi kans. 

Kuttoo villasukkaa ja päästää piaru. Siäl voi ol semmone ko o. 

Selvittää elämä kolhui ja sit ol tytyväine ko huamaa, et kokemuksist o ottanu opikses.

Mu Porini o 249 nimmee matkapuhelime muistis. 

Ain tarttee pittää se viimine paikka vappaan, 

kunnei koskaa tiär kui yllättäe se tarvitaa käyttöö. 

Sin mahtuu äiti ja isä, Elka ja Helka, entiset ja nykyset, 

rakkaat kampraatit, harrastukset ja tyät. 

Siäl o paljo tunnetiloi. Ja ne kaikki o mukan vaik välil hairahtus Porist poijeski. 

Mut pitkäl ei paran men, voi kuuluvuus heiket. Taik sit tul pia takas. 

Ettei Pori vaa katois.

Mu Porini o oranssifärine pallo, mikä painaa 60-65 krammaa. Voi se ol pinkkiki, nykysi. 

Sihe liittyy ilosii ihmisii ja paljo töit. Semmost vapaaehtost, mikä ei oikee ol muatii nykysi. 

Kootaa rahhaa kaffet keittämäl, et kylä äijil ja kakaroil olis mahrollisuus harrastaa. 

Hullun ne minnuu pittää, mut mitä vällii sil sit o. Ja ko kiitoksen saa hymy, 

ellää sil päivä taik viiko taik koko talve. 

Kyse o jääpallost. Sara vuare vanhast ulkoilmalajist, punasist poskist, 

kuumast mehust ja yhrest isost perheest.

Mu Porini o Kokemäejoe färine ja se juavat o ko höttötukka. 

Se o kauhee pitkä, ninko kunno kaupunkijoe kuuluuki. Siit kaikuu jatsei aikaa fankki ja kummee passo. Sihe liittyy musiikki ja kulttuuri. 

Mää ole silt oppinu paljo ittestäni. 

Kokemäejoe färi ja haju muistuttaa vuasikausie soutu- ja melontaretkist ja sekalaisesti meree yhtyvät juavat muistuttaa isä kans mukulan tehryist päiväretkist; 

raju ukoilma avopaatis joel, matika saanti mato-onkel Räpsöö sillapiäles, navikointi sumus, uintiretket Hanhiluatoo ja linturetket yämyähäl satakiälii kuuntelemmaa. 

Yhteiset paatteilaskut Karjarannast kotikranni kans ja vanha Wiku putputus.

Mu Porini alkaa Musa kiälialueelt ja levittyy siält laajal. 

Se rannal liplattaa sama vesi ko raumalaisil. 

Merel ne rajat onki paljo väljemmät ja se tuntuu must kauhee tärkeelt. 

Mert mää en pelkää, mut kunnioita sitäki enämpi. Eikä sitä ilma tulis mittää. 

Kyl mää kertta ole Kuapios käyny. Oli siäl kolme päivää ja kyl mul tuli kiiru kottii. Meri oli liika kaukan. Se reisu jälkee mää ole ollu varovaisempi. 

Lähivetet o läntee päi mennes rajotukset mu maailmaani. 

Ni, ei ittääpäi mennes vet eres ol.

Ko mää ota auto ja lähre mererantaa, näemmää siäl jottai kovi pyhhää. Ninko uskovaisil o kirkko, luulisimmää. 

Mää tällää pyrstöni sihe rantakalliol ja pistä silmäkkii. 

Ja vaik tuuleviri ottaa tukkaa ja sekottaa se, 
on se ninko isompi voima tulis ja silittäs päät. 

Mää ole turvas kotonani.

Mää ole Porist, porilaine ja porikiäline.

-Elina Wallin-

Tuo viimine kappale soppii muhunki oikee hyvi, mut mu Porini alkaa Aittaluorost, jos mää tehtaa piipu varrel oo eläny ja kasvanu ekat kahreksantoist vuot elämästäni. Sielt siirryi "orvoks" jäätyäni Käppäräst kattelee Porrii, sit Väinölää ja nyt kattellaa miehe kans Porrii ja maailmaa Ruosniemest. Mist seuraavaks? Stä ei viel tiär, mut ehkä Murtosenmutkast, jos sielt onnistuttaa tontti saamaa.... Mu maailmal ei oo rajoja, mut mu Poril o ja o vaikee kuvitel asuvas muual ko Poris.

Ja tarkennus tohon orvoks jäämisee, on mul äiti ja isä ja elossaki viel ja velikin, mut kaik lähti pois aittiksest ennen mua... Mää sit viimisen.... ja mää oon ainoo joka asuu viel Poris, ei mul oo ees sukulaisii tääl, mut mää oon. Sielt alko mu Porini, isä kävi säkkitehtaal töis ja äiti siivoos Porin lämpövoimil. Usei tuli mentyy tehtaa porteil jompaakumpaa vastaa ja usei pääsin porti "tehdaskoppii" sisäl "koppimieste"   kans juttelee pikkuflikkan. Herralahden kentäl talvel luisteltii ja kulutettii aikaa kesälläki, Aittiksen oma leikkipuisto oli myös kovas käytös ja jokiranta oli vieres. Muit tärkeit paikkoi mu Poris o ollu ainaki mul kirjuri, kävis, annis, yyteri, kallo ja räpsöö. Nää ny eka ja heti tuli mielee....

Siel se tehtaanpiippuki näkyy, nykyää sitä vaa kattallee vähä kauempaa, ku muksun

Mää olen Porist ja Porilaine!

Hyvää Porinpäivää!!!!