lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kehuja ja kiitoksia vai piikittelyä ja loukkauksia

Meri ja kevät antaa voimaa ja energiaa!

"Onko sulla pokkaa?" -laulaa Petri Nygård. "Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi" -laulaa Irina. Kyllä mullakin on pokkaa, mutta mihin sitä pokkaa on ja miten sitä käyttää on eri asia. Sitä voi käyttää niin hyvässä kuin pahassakin, mutta miksi kylvämme niin paljon pahaa ja käytämme pokkaamme toisten loukkaamiseen kun voisimme käyttää pokkaa positiivisessakin mielessä kehuihin ja kiitoksiin. Nämä ajatukset ovat nyt taas muutaman viimepäivän aikana tulleet mieleeni ja nyt on aikaa rustata ajatuksista tekstiä. Apuna on taas positiivareiden kalenteri, jossa oli aika osuvia tekstejä huhtikuulle tähän aiheeseen liittyen ja joka osaksi herättikin näitä ajatuksia, mutta osaksi ajatuksia on herättänyt myös ympäristö jossa elämme.

Piikittelyäkin on ainakin kahdenlaista ja myönnän itsekin sillointällöin piikitteleväni ja heittäväni piikkejä, mutta en loukkausmielessä. Itse saatan heittää piikin, kun halua muistuttaa jotakuta hänen omasta toiminnastaan, mikäli hän esim. kritisoi samantyyppistä toimintaa. Piikittelyllä saatan pyrkiä herättämään ihmiset kun he arvostelevat jotakin tai saatan heittää piikittelyä hyväntuulisessa mielessä, mutta silloin täytyy tietää että toinen ymmärtäää tämän huumorin. Piikittelyllä voi myös tahallisesti loukata toista. On ikävää huomata ihmisissä tällaisia piirteitä ja tälläkin viikolla sympatiani ovat loukattujen puolella, niin ikäviä piikkejä olen huomannut ilmassa lennelleen. Voisin tähän heittää itsekin muutavan ikävän piikin, mutta en halua alentua tähän samaan. Joskus on tarve varmasti jokaisella päästää höyryjä ulos ja piikkejä voi heittää ajatuksissaan tai päästää jonkun uskotun korville. Selän takana puhumista en silti sinällään hyväksy, en pidä että toisen selän takana yritetään saada joku kääntymään omalle puolelle toista vastaan tai ajattelemaan jollakin tietyllä tapaa jostakin ihmisestä. Tällaistakin olen nähnyt kuten varmasti jokainen ja itsekin karvaasti kokenut.

Elämä olisi paljon mukavampaa, iloisempaa ja valoisempaa jos enemmän keskittyisimme positiivisiin asioihin. Kaikkia ajatuksia ja mielipiteitä ei tarvi aina tuoda esille. Sanotaanko kuitenkin ikäviä asioita helpommin kuin myönteisiä asioita? Muistammeko antaa myös kehuja toinen toisillemme? Muistammeko kiittää arkisistakin asioista, kuten oven avaamisesta vai muistammeko kiittää edes isompien asioiden kohdalla? Mitä jos annettaisiin hyvän kiertää? Positiivisuus on tarttuvaa! Ja tähän väliin onkin hyvä kopioida pätkä Positiivareiden kalenteristani, Huhtikuun ajatuksia.

Muista kehua muita

Kaikki ihmiset pitävät myönteisestä palautteesta. Pieni rohkaiseva sana sopivassa paikassa voi merkitä paljon. Muistatko itse, milloin sinua viimeksi kehuttiin ja miltä silloin tuntui? Muistatko milloin itse viimeksi kehuit lähimmäistäsi? Aikuisten korostunut kriittisyys voi lamaannuttaa ympäristön ja saada perheissä ja työpaikoilla aikaan tulehtuneen ilmapiirin. Kun kehut aidosti ja perustellusti, huomaat pian maailman muuttuvan iloisemmaksi ja paremmaksi. Samalla huomaat myös itse kuulevasi myönteisiä kommentteja aiempaa useammin. Uskaltaisitko kokeilla?

Elias sai auttaa isiä uuden sänkynsä kokoamisessa.
Nelivuotiaan pojan kiristellessa muttereita, isä kehaisi, että 
"Kylläpä se käy sinulta näppärästi.".
Pieni puuhapete vastasi vaatimattomasti:
"Nii-in, mua saa kyllä kehua!"
-Johanna-

Kehuihin voisi kaikilla elämänalueilla kiinnittää huomiota. Kotona arkisistakin askareista, jotka ovat vähän niinkuin itsestäänselvyyksiä voi kiittää sillointällöin ja jättää joskus huomauttamatta jos toinen imuroi omasta mielestä väärällä tavalla, pian jää imuri nurkkaan nimittäin ja saa itse jatkossa imuroida. Miten ihmiseen vaikuttaa jatkuvassa kriittisyydessä eläminen, miten pieneen lapseen tällaisessa ympäristössä kasvaminen? Entä miten vaikuttaisi positiivinen ympäristö, imagine! Positiivista ympäristöä voi luoda kaikilla elämänosa-alueilla; kotona, harrastuksissa, työssä, koulussa..... Kehuja voi antaa jollekin tuntemattomallekin ihmiselle. Oletko itse saanut kehuja tuntemattomalta ja miltä se tuntui? Itse voin sanoa, että on se hymyn tuonut kasvoille ja mieleen kun joku on kaupan jonossa sanonut, että onpa sulla hieno tukka! :) myös kehun antamisesta tulee hyvä olo. Joskus miettii kehtaisiko nyt tuolle ihmiselle sanoa että sillä on tosi hieno paita, vaikka enhän mä ees tunne sitä.... Tässä kohtaa on hyvä käyttää sitä pokkaa! Se, että huomaamme toinen toisemme ja osoitamme sen, rakentaa siltoja. Pienikin kohteliaisuus ja kiitos piritää kummasti ja tuo sateiseenkin päivään aurinkoa.

Miten sitten otamme kohteliasuuden vastaan. Radiotoimittaja sanoi naisten haluavan kuulla olevansa kauniita vaikkei sitä kehua osatakkaan ottaa vastaan. Otammeko kehut vastaan vähättelemällä, itsestäänselvyytenä, ylimielisesti, nouseeko kehut heti hattuun vai osaammeko yksinkertaisesti kiittää?

Seuraavalla biisillä toivotan hyvää mieltä kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti