Elän ja annan toisten elää....

Tule sellaisena kuin olet

Joskus sitä tulee väärinymmärretyksi tai ihmiset vain luulevat minun ajattelevan jostain asiasta jotain, jonkun nettilinkitykseni tai yksittäisen lauseen kautta. Näin käy varmasti kaikille joskus. Eräs ihminen tässä taannoin (eilen) sai vääränkäsityksen ensin ajatuksistani erääseen asiaan, mutta fiksuna ihmisenä tarkisti minulta käsitystäni ja syntyi aika hyvä keskustelu, josta poiki tämä postaus, jonka jo aiemmin tänään rustailin Write it -kirjaseeni. Keskustelutoverini kirjoitti että on pitänyt minua ihmisenä joka elää ja antaa muiden elää. Pidin kuvauksesta ja toivon ettei käsitykseen tule muutoksia, koska mielestäni tällainen ihminen olenkin :)

On ihmisiä jotka tuntevat minut, ihmisiä jotka luulevat tuntevansa minut, ihmisiä jotka pikkuhiljaa alkavat tuntea minua, ihmisiä jotka eivät tunne minua eivätkä ehkä koskaan tunnekaan ja on ihmisiä jotka eivät edes halua tuntea minua. On ihmisiä, jotka perustavat käsityksensä minusta toisten ihmisten mielipiteisiin ja kokemuksiin, ihmisiä jotka rakentavat käsityksensä minusta ulkonäköni, kokoni, vaatteideni, harrastusteni ym. pienten yksittäisten seikkojen  kautta. On myös ihmisiä jotka tutustumalla minuun rakentavat käsityksensä minusta ja näin oppivat tuntemaan minut. Itse perustan käsitykseni ihmisistä omien henkilökohtaisten kokemusten ja tutustumisen kautta ja toisen ihmisen tunteminen vaatii aikaa. Meistä jokainen on yksilö! Minulla on ystäviä, joista minua on varoitettu ja ystäviä, joista kukaan ei ennakkoon minulle ole mitään kertonut. Onneksi en toisten puheista ja kokemuksista piittaa vaan tutustun ihmisiin itse jos haluan ja olenkin saanut minusta varoitetuista ihmisistä jopa hyviä ystäviä. Olen myös kokenut pettymyksiä ihmisten suhteen ja vaikka olen joutunut joskus itkemäänkin ja saamaan niin sanotusti köniini, en kadu yhtäkään tutustumistani! En aina ymmärrä kaikkia ihmisiä ja heidän elämäänsä, mutta eivät kaikki varmasti minuakaan ymmärrä, enkä odotakaan sitä. En silti ole valmis tuomitsemaan ketään minusta poikkeavaa ihmistä vääränlaiseksi tai hänen elämäntyyliään vääräksi. Kaikkien ei luojan kiitos tarvitse olla samanlaisia, ajatella samoin, pukeutua samoin, elää samoin, olla kiinnostunut samoista asioista, mutta silti he voivat olla tutustumisen ja ystävyyden arvoisia. Ja vaikkei kaikilla niin sanotusti synkkaisi yhteen on jokainen ihminen arvokas yksilö omana itsenään.

Ihmisiä ei voi ulkoisten asioiden tai yksittäisten piirteiden, ajatusten tai muunkaan perusteella arvioida. Ihminen on kokonaisuus. Se että arvostelee, haukkuu, kiusaa, syrjii ja jopa vihaa ihmistä esim. ulkoisten piirteiden kautta on hyvin kieroutunutta, kehittymätöntä ja rasistista ja tällainen kertoo enenmmän täsätä arvostelijasta ihmisenä kuin itse arvostelun kohteena olevasta ihmisestä, eikä se tarina ole kauhean kaunis, se on surullinen tarina... Mistä sellainen tarina lähtee???

Toiset ihmiset pukeutuvat kovin harmaasti tai pelkiin mustiin, mutta sisältään voivat olla hyvin värikkäitä. Kuunetelvatko lökäpöksyihin pukeutuvat aina vain ja ainoastaa rappia? En ymmärrä ihmisten kategoriointiakaan, mä oon ainakin mää vaan, JuppiHippiPunkkari ja sitä rataa... Minulla on monenlaisia, näköisä, kokoisia ja eri tavalla ajattelevia ystäviä, on rikkaus omistaa moninainen ystävä ja läheispiiri ja merkitystä ei ole muulla loppujenlopuksi kuin pääkopan ja sydämen sisällöllä :)

Ollaan sitten lihavia, laihoja, bodareita, laulajia, uimareita, hiihtäjiä, kristittyjä, hinduja, demereita, kommareita, persuja, heteroja, homoja... niin mitä se vielä ihmisestä kertoo? Ei niin mitään! Kaikki meistä varmasti joskus syylistyvät pieneen arvosteluun jolla ei kuitenkaan tarkoiteta sinäänsä mitään pahaa, kaverille saattaa joskus sanoa tai ainakin päässään pohtia, onpa tuossa tuhti täti vois jättää ton munkin syömättä, en ihan noin lihaksikas haluis olla, vähän jo turhan laiha jne... Kuitenkin antaa kaikkien kukkien kukkia vaan... paitsi oikein pahojen, ne vois lakastua ja nousta sitten uuteen kauniimpaan kukoistukseen. Tätä pahuutta en nyt ala analysoimaan, onhan ihmisiä jotka tekevät pahoja tekoja, ei niiden kukkien voi antaa vain kukkia vapaina, mutta pointti tuli nyt varmaan selväksi. Eletään jokainen omaa elämäämme ja annetaan muidenkin elää. 

Huolestuttaviin asioihin voi ja tarvii joskus puuttua ja niistä voi keskustella, yksi sellainen mistä tähän postaukseen innostanut keskustelu kumpusikin on ylipaino, mutta siitä kirjoittaminen ei kuulu nyt tähän postaukseen mitenkään, koska se ei kerro ihmisestä ihmisenä juuri mitään, joten jätetään se nyt rauhaan ja palataan asiaan ehkä joskus toiste, jos koen halua ja tarvetta asiasta kirjoitella....

Blogitekstini kertovat minusta varmasti paljonkin, mutta silti et välttämättä tunne minua. Kysyä saa rohkeasti jos miettii ajatteleeko se nyt noi, vai...? Ei kannata vain olettaa, keskustelua asioista pidän mielekkäänä ja usein rikastuttavana, saattaahan sitä itsekin joskus keskustelun kautta avautua uusia näkökulmia ja nousta esiin uusia pointteja. Mielelläni selvennän ajatuksiani niin ettei tule vääriä luuloja tai jotta luulot saisivat vahvistuksen :)

Positiivarit kalenteristani löytyi vielä oikein sopiva pätkä tähän postaukseen...

Kaikille on tilaa

Ole oma itsesi.

Harjoita omia kykyjäsi, omaa tyyliäsi.

Arvosta muita ihmisiä siitä mitä he ovat, 

vaikka heidän ulkonäkönsä ja tyylinsä olisivatkin erilaiset kuin omasi.

Jänikset eivät lennä. Kotkat eivät ui.

Ankat näyttävät hullunkirisilta yrittäessään kiivetä. 

Oravilla ei ole höyheniä.

Lopeta vertailu. Metsässä on paljon tilaa.